|
|
 |
|
Yvonne Brink |
 |
|
Arvosteltavat luokat:
nartut, ROP ja ROP-vet
Olen omistanut rottweilereita vuodesta 1967 ja kasvattanut rotua vuodesta 1974 lähtien. Toimin pk-koetuomarina, tottelevaisuuskoetuomarina,luonnetestituomarina sekä koulutusohjaajana.
Olen toiminut Ruotsin Rottweileryhdistyksen puheenjohtajana 8 vuotta. Ulkomuototuomarina olen toiminut vuodesta 1988, mistä lähtien olen arvostellut (myös mm. lukuisia muita paimenkoira- ja palveluskoirarotuja) Pohjoismaiden lisäksi Venäjällä, Latviassa, Hollannissa, Italiassa, Australiassa, Uudessa-Seelannissa, Englannissa ja Irlannissa.
|
|
|
| |
|
Juha Putkonen |
|
|
Arvosteltavat luokat:
pennut, ROP-pentu ja varalla kaikille, pentu kasvattajaryhmä (4 kasvattia, jotka saavat olla samasta pentueesta)
Olen Juha Putkonen, 43v. vastaava välinehuoltaja Suomen suurimmassa vesilaboratoriossa ja asustelen Tampereella keskustan läheisyydessä omakotitalossa 5 löwchenin kanssa. Olen kasvattanut löwcheneitä pienimuotoisesti kennelnimellä JURON vuodesta 1990 ja ensimmäisen leijonakoirani hankin v. 1987.
Olen pienestä pojasta asti ollut kiinnostunut koirista. Ensimmäisen koirani, joka oli rodultaan kiinanpalatsikoira, sain ollessani 12-vuotias. Ensimmäisen lähemmän kosketuksen rottweileriin sain ollessani 17-vuotias, jolloin ensimmäisellä palkallani ostin rottweilerpennun Hallanvaaran Gretan ”Reta” vuonna-78 yhdistelmästä ( Adlers Puck – von Heidenmoor Rita ). Vajaa vuosi myöhemmin seurasi uusi pentu Vahvan-Tassun Giselle ”Selle” yhdistelmästä ( Joukonheimon Camillus – Vahvan-Tassun Adela ). Reta ei valitettavasti päässyt kilpailemaan näyttelyssä kuin muutaman kerran, koska häneltä puuttui P2:set alhaalta molemmin puolin, mutta hän sai elää onnellista elämää perheen keskuudessa aina 13-vuotiaaseen asti. Selle sen sijaan saavutti 3 x sertin. Sellen elämä päättyi kumminkin nuorena vuonna -84, kun hän sairastui valkosoluverisyöpään ja elämä päättyi siihen. Samana vuonna hankin tilalle Hauberk´s Apollonian ”Ami” yhdistelmästä (von Urbano Leonpold – Hauberk´s Ramanda ).
Kasvatin ainoastaan kaksi pentuetta, joista ainakin Juron Bontus on varmaan monelle tuttu. Amin taival päättyi vuonna -93, mistä lähtien minulla ei ole ollut rottweileria. Vuosien saatossa olen usein harkinnut uuden hankkimista.
Vuonna-78 suoritin kehäsihteerikurssin ja saman vuoden syksyllä sain kurssin ensimmäisenä harjoittelut loppuun ja kehäsihteerikortin käteeni. Kehäsihteerinä toimin aktiivisesti aina vuoteen 2001. Ulkomuototuomarikurssilta valmistuin vuonna 2001, ja vuonna 2002 sain ensimmäisen rotuni löwchenin ryhmästä 9. Tällä hetkellä minulla on arvosteluoikeus osaan ryhmästä 9. Rottweiler on rotu, johon ei voi olla ihastumatta. Olen ollut vuodesta -78 tähän päivään asti Suomen Rottweileryhdistyksen jäsen ja olen seurannut rottweilereita tiiviisti. Odotan innolla ensimmäistä rottweilerarvostelukertaani.
|
|
|
| |
|
Gunnel Adlercreutz |
|
|
Arvosteltavat luokat:
urokset, paras juniorikoira, paras käyttökoira, paras kasvattajaryhmä, jälkeläisluokka
Ensimmäinen ihan oma koirani oli bokseriuros, jonka hankin vajaat 11-vuotiaana säästettyäni rahaa viisi vuotta. Se oli melko ruma, mutta minun mielestäni ihana, ja sai kerran erehdyksessä sertinkin. Koulutin sen verovapaaksi, mutta se ei koskaan kunnolla totellut muita kuin minua. Vuonna 1974 löysin sitten oman rotuni – rottweilerin. Minulla oli uskomaton onni, kun onnistuin saamaan Maria ja Olavi Pasaselta ihanan ja upean nartun Sabine von Heidenmoorin, kutsumanimeltään Bimba. Siitä tuli pian kansainvälinen valio ja myös pienen kasvatustyöni kantanarttu. Se ehti saada vain yhden pentueen, kunnes sai kohtutulehduksen ja jouduttiin leikkaamaan. Tämä Bimban ainoa pentue oli onneksi kymmenpäinen, 8 narttua ja 2 urosta, joista suuri osa on jättänyt kantaamme jälkensä. Niistä peräti 7 sai Cacibeja. Viimeinen rottweilerini (kotona) oli Ronja eli Tarry Gnome’s Stronya, Bimban jo melko kaukaista jälkeä. Ronja kuoli loppusyksystä 2001 yli 14-vuotiaana.
Rottweilerin myötä ja Olavi Pasasen perheen tuella tämä kaikki alkoi. Koulutin oman koirani lisäksi muidenkin, kilpailin ja olin rotuyhdistyksessä mukana lähes kaikessa. Kävin kasvattajakurssin ja sain kennelnimen Adlers, ja suoritin lopuksi ulkomuototuomarikokeen. Oman vain viiden pentueen pituisen rottweilerkasvatustyöni suurin saavutus oli kerran Messukeskuksen paras kasvattajaryhmä. Olen vuosien varrella toiminut SRY:n hallituksessa, jalostustoimikunnassa ja jalostustarkastajana, olen näyttelyissä kouluttanut ja kollegioissa hyväksynyt rodullemme runsaasti uusia tuomareita.
Olen arvostellut monessa maassa, eniten tietysti Suomessa, mm. Maailmanvoittajanäyttelyssä 1998 Helsingissä, mutta paljon Pohjoismaissa ja myös useasti Italiassa sekä Englannissa ja Liettuassa. Arvostelen vain rottweilereita, suursnautsereita ja boksereita, mutta kun tulevaisuudessa tulee lisää vapaa-aikaa, aion laajentaa arvosteluoikeuksiani.
1990-luvun puolivälissä taloomme ilmestyi uusi rotu mustan kääpiösnautseriuroksen hahmossa. Tällä hetkellä minulla on kotona vain yksi nuori narttu. Täytyy myöntää, että sekin on ihana rotu – pieni, rohkea, menevä ja koulutuskelpoinen.
lman koiraa en voi kuvitella olevani – niin yksinkertaista se vain on.
|
|
|
| |
|
| Yhteistyökumppanit |
|
|
|
|
|
